Ajattelin muutaman sanasen kirjoitella ja kuvajaisia lisäillä. Viimeisimmästä tulokkaasta, eli Nasta pukista on kuva laittamatta näköjääs vielä. Hilima teki viikon myöhemmin ku Maisa ja Meisi lapsosensa tarkalleen laskettuna aikana. Teki aivan suloisen värisen pukki pojan, joka sitte ristittiin Nastaksi. Alla kuva Nastasta noin viikon vanhana.

Meikäläisellä oli sitte vähä sitä tavallista tuuria näitten kilistelyjen myötä. Meinaan ku jokaiselle tyttöselle tuli vain se yks lapsonen, niin siinähä kävi sitte niin että pikkuiset ei heti ymmärtäneet molempia tissejä imeä, joten meikä sitte lypsi niitä viikon verran tyhjemmäksi. Meisillä täytty tisu siihe malliin, ennen ku  huomasin, että oli jo liian myöhään ja se sitte ehti joteski talloa toisen vetimen seudun rikki. Siitähä näillä helteillä seurasi tietenki tissi tulehdus ja ei auttanu ku eläinlääkäri hommata paikalle. Lääkekuurihan siitä seuras ja sitte pitäny luonnollisesti tyhjentää sitä tissiä, mikä ei ensinnäkää ollu alkuun helppoa ku sehä oli tajuttoman kipiä. Nyttemmin aletaan olla voiton puolella ja pikku Nappi meikäläisen avustuksella on sitte helpottanu minun työtä ja tyhjentäny toisenki tissin aina iltaisin, ite lypsän aamuisin. Iho on edelleen hieman rikki siitä rikkinäisestä, mutta maito on hyvää ja antaa iha ok lypsää sitä, mutta ilman pitämistä ei anna imeä vielä. Pikku Napilla meinaa tietty välillä olla tylsää ku ei oo saanu nyt toisten poikien kans leikkiä pihalla, ku joutunu oleen äiteen kans sisällä, mutta kovasti se kiipeilee selkää vasten ja nyhtää housuja ja paitaa ku lypsän Meisiä ja saa toki juoksennella käytävällä aamu ja iltatallin aikaan. Jospa ne ens viikolla jo pääsis sitte toisten sekaan ulos. Alla kuva Meisistä ja Napista. Meisi jo tässä virkeänä, sairaana ollessa oli tosi vaisu.

Alla kuvia Nupista ja Nastasta ulkoleikeissä

Muutoin tässä suht ok on "lomaa" vietetty. Tosin tekemistä on piisannu enempi ku kerkiää. Meillähä kävi nurmikonki kans sillee, että multa jota keväällä tilattiin, osottautu hiekaksi ja arvatkaa vaan onko sitä nurmikkoa pahemmin kasvanu... kuvan vois laittaa siitäki jossai välissä, ku parempi nurmi kasvaa siellä minne sitä multaa ei lisätty... nooh eiköhän se tuoki asia saaha kuntoon jo ens kesään mennessä. Mutta meinas ärsyttää, ku viime kesänä jo tuo hiekan määrä hermostutti ja ei ku jatkuu. Noh kasvaa sitä horsmaa ainaki ja niitä on sitte saanu urakalla elukoille repiä,  ku muutapa täällä ei pahemmin vielä lehtipuitten lisäksi kasva. Onneksi täällä on mukavia kyläläisiä ja on saatu käyä niittään heinää yheltä pellolta. Tosin ei sekää käsipelillä mitää helppoa hommaa oo, "sivut" on kippeenä niinku mummo aikonaan sano halako hommien jälkeen...

Niin ja sattuhan tässä surullinenki tappaus ): Juhannusaattona ennen ku lähettiin ukon kanssa reissuun viikonlopuksi, odoteltiin kisuli Pesosta kotiin, se  ku ei koskaa oo ollu pois yötä pidempään kotoa. Leikattiinki viime syksyllä niin ettei ehtiny ees reissuja vielä miettiä. Noh ei näkyny kisulia juhannuksen jälkeenkää... etittiin teitten varsilta ja kävinpä haukan pesälläki, muttei näkyny. Noh viikko juhannuksen jälkeen iltalenkillä Jonten kans ihmeteltiin tuossa vajaan sadan metrin päässä kotoa, että mikä kumma haisee niin pahalle siihe tielle. Käytiin lenkillä koirien kans ja palatessa uuestaan mietittiin ääneen samaa asiaa. Alettiin sitte ehtiä syytä ja siellähä se oli...kisuli kuolleena  Jontte sen Tinnin kans löysi, huusi mulle eka että äitiii täällä on kuollu kettu... meikä arvast heti ja kysyinki että ookko varma että kettu, ettei vaan Pesonen... Lähin viemään koiria kotiin, että katotaan sitte mikä se on, mutta en ehtiny ku koirat laittaa tarhaan niin Jontte tuli itkun kans kertoon että kisulihan se oli. Kyllä oli murheellista. Eka ajattelin auton alle jääneen, mutta ku ei ollu ku peltotie siinä, niin liikennettä ei pahemmin oo ja ku vieressä oli karvatuppoja. Muutama päivä myöhemmin selvis että tais olla minkki minkä kans oli ottanu yhteen, meinaan näin Minkin kisulin löytöpaikasta sadan metrin päässä muutama päivä myöhemmin iltalenkillä... Ja ku tarkemmin mietti niin ku pää ja kaulan seutu oli pahiten tuhoutunu, niin siihe se kuolettava iskuki oli tullu. Kyllä piti itkeä ku sitä sitte yksikseni hautailin illan päälle. Nyt on enää sitte Rotta pikkuinen joka myös ehti jo Pesoseen kiintyä ja odotteli sitä muutamana iltana kotiin..

 Mutta jottei taas itkuksi menis, niin  on sitä onneksi positiivisiaki asioita tapahtunu.

Possut kasvaa kovaa vauhti, tai ainaki Hertta. Kerttu vissiin pitkään meinotteli että jää "minipossuksi", ku ei alkanu millää kasvaa. Se on vähä sellainen herkempi ruuan suhteen ja näyttää aika helposti uudesta löysäilevän, silmätki sillä tahtoo vuotaa ja korvissa on aina jotaki pientä samaan tapaan ku Santtu vainaalla, ku ruokaan reagoi. Nyttemmin ku on enempi annettu kotiruokaa ja suhteessa vähemmän possun rehua, niin on seki tyttö alkanu "kinkuksi" hissukseen kasvaa. Melkoisia puuhastelijoita ne jo on. Herttahan osaa istua käskystä ja kerjääki jo ihan kiitettävästi. Se varmaan oppis seuraamaan ku viittis vaivautua. Jotenki vaan pistää miettimään,  että entäs sitte, ku se joulupöydässä on niin tuleeko mieleen että olipa sillä kaunis katsekontakti ja aah mite se seuras... NO joo ei passaa liikaa kiintyä, talvea noita ei pysty millää pitämään ja niille ku on joulupöytä jo varattu... Mutta allapa kuva viime viikolta Hertasta ja Kertusta. Täytyy taas pian ottaa uus kuva ku ne kasvaa niin vauhdilla.

Ja pitäähä se laittaa jättikochi tipuista kans kuva, ku nekki kasvaa hurjaa vauhtia. Vielä näistä ei tiiä kumpia ne on, tai ainakaa minä en osaa erottaa, mutta nimetty ne on Klaaraksi ja Veeraksi, toivottavasti ovat kanoja, niin ei tarvi harjoitella kukkopadan tekoa...

Niih ja Renttu se aina keksii. Sehä ku on tälläinen "vapaan kasvatuksen" tuote, eli saanu aina melki olla irti, niin eihä se juurikaan aidoissa pysy, se sukeltelee läpi vieläki vaikka on jo kuitenki kilivaiheen yli komiasti kasvanu. Yks päivä sen sitte vein  sisään Rauhan karsinaan, ku ei pihoille arvannu jättää vaeltamaan kauppareissun ajaksi, niin sehä oli sitte vissiin sankon kans leikkiny tai jotai, mutta kivan korun oli pantaansa saanu roikkumaan (: Renttu on kyllä varsinainen persoona. Kiltti pukki edelleen ja kekseliäs kaveri. Vähän sillä on nyt ollu tylsää ku Calle pässi muutti uuteen kotiin. Se oli sen best friend, ku tyttöjen kans ei voinu pitää kumpaakaa ku nuo hormoonit alko jyllätä. Mutta ku tässä on vähemmäksi porukkaa ennen talvea pistettävä, niin Callen ei auttanu ku lähtiä uuteen kotiin. Pääsi se onneksi hyvään kotiin ja säästy ainaki toistaiseksi pakaste arkulta. Nyt syksylle ku ei ajateltu lampaita pahemmi teurastaa, ku ei sovi sitte sikojen kanssa pakkaseen... Mutta alla kuvajainen Rentusta uuden kaulakorun kera.

No sittepä mullei täällä nyt muita kuvia ollukkaa ku Tilta tipusta ja Kaunottaresta päivä unilla kesäkanalassa. Kaunottaren velipoika kulkuri muutta uuteen kotiin, lähti Lilyn kasvattajan Annan luokse omia naisia kattelemaan. Annalla sattu olemaan neitoja vailla omaa kukkoa, jotes Kulkurilla lykästi, säästy seki padalta, ku eihä ne enää kauaa olis Laten kanssa samoissa varmasti pärjänny. Sitä paitsi Kulkuri alko jo kanarouvia sillä silmällä kattella, että olis pian sukurutsua harrastellu... Komea kukko siitä vaan kasvo. Alla kuva näistä omista munista kuoriutuneista tyttösistä.

Ja vaikkei koirakuvat tänne tavallaan kuulukkaa, niin ihan pakko oli laittaa kuva äiteestä ja pojasta, on ne niiiiiin samannäköisiä, että helposti erehtyy jos ei tarkkaan kato.

Muutoinhan sitä ei ihmeempiä kuulu. Elukoita tosiaan oon tässä vähän vähemmäksi talvea vasten myymässä, jotta tilat pysyy kohtuullisena ja oma työmäärä työn päälle ei mee kohtuuttomaksi. Jenna lähtee elokuussa muualle opiskelemaan, niin siinä meiläkäisellä ei tarvi miettiä mitä tekis, ku heposetki on mulla yksistään hoidettavana. Myytävistä päivittellään tuonne kotisivuille suht. ahkeraan, mutta iha päivittäin ei ehdi joten tilanteista kannattaa kysellä suoraa minulta. Nytten alkaa ruuan laittoon, lisää sitte taas toisella kertaa.