Ku kerta sain koirasivujen blogiaki päivitettyä.

Alla edessä Tähtien Tuike ja takan äiteensä Rauhan Tähti. Moona poistui kuvista johonki.

 

Ihan ensimmäiseksi meiän pikku bambi Tuikku on nyt jo 5kk peräti vanha. Iso tyttö jo siis. Osaa jo hienosti syödä rehuaterian omasta kupista käytävällä irti sillä välin ku minä lypsän Meisiä. Äitin kans se vielä on samassa karsinassa, ku vielä ei ole tilaa siirtää omaan karsinaan. Mutta kyllä se tässä pikkuhiljaa olis tarkoitus alkaa vieroittaan äiteestään, jos sattuu että Rauha lähtee uusiin miehiin tässä kevään päälle. Ja muutoinki pienen maitoannokset alkaa olla sen verran suuria, että näkyy Rauhan "massassa" huomattavasti jo. Melkoisesti saa apetta syödä, jotta kohtuu kunnossa pysyy. Heinää menee valtavasti tällä hetkellä.

Onha se Tuikku myös muita ison tytön juttuja opetellu, kavioita katsotaan ahkerasti ja kävipä viikko sitte iha oikea kengittäjä laittamassa pikku kaviot priima kuntoon. Hienosti tyttö malttoi seistä ku isot pollet käytävällä. Pikkuisen jännitti alussa vieras mies ja vieraitten hevosten hajut kengittäjän kamppeista, mutta loppua koden ei enää ihmetelly yhtää. Samalla laitettiin taas Rauhan ja Moonanki kaviot kuntoon. Väriä Tuikku ei oo enempää vielä vaihtanu, piti talviturkkia yllä, mutta eiköhän se tässä kevät keleillä ala näkyä mikä se loppujen lopuksi väriksi tulee. Tunnistajakaa ei vielä oo käyny, vaikea sen kyllä tuosta olis nyt päätellä minkä väriseksi rekkariin laitetaan Mutta muute kyllä tyttönen kasvaa ja komistuu ja melkoisesti siinä on virtaaki. Kiltti ja utelias varsa,mutta vauhtia piisaa. Kovasti leikkivät Moonan kanssa tarhassa. Korkeuttaki alkaa jo huimat 130cm olla!!

Pikkuinen Tuikku, Tähtien Tuike kuin suloinen se onkaan.

Rauhalla on jo pari kuukautta pikku hiljaa ratsasteltu, itekki kävin eilen pitkästä aikaa. Jenna sillä tälle talvea on ratsastellu, minä oon tainnu viimeksi viime talvena käyä selässä. Kovasti on Jennan ratsastuksella hepo kehittyny. Hyvä ratsu  alkaa olla, mukava mennä. Moona ja Tuikku on odotelleet tarhassa kahden Rauhan lenkin ajan ja nehä tytöt pikkaisen siellä juoksee!!! Eilenki olivat ihan hiestä märkiä ku Rauha äippä häippäs maisemista! Eipä tarvinnu tyttöjä erikseen juoksettaa

Alla meikä ratsastaa Rauhalla (voi jee mikä ilime taas...kypärää ei löytyny..)

Jenna on myös Moonalla ajanu eka kerran yksin, hienosti oli polle menny, että siitä ne pikkuhiljaa vähäiselläki reenillä kehittyy. Reilun vuoden päästä tiiä vaikka päästäis yhessä ratsastaan..

Muulla elukka osastolla nyt sitte on vähä ikävämpiäki asioita sattunu... Meinaan ihan tästä alkuvuodesta kävi niin ikävästi että meillä käväisi pari irtokoiraa vierailulla lammas osastolla, jossa Renttu pukki myös majaili. Lampaat ja Renttu on tallin lato osassa olleet talven ku hyvin siinä tarkenevat ku riittävän hyvä "patja" on alla. Ovea meillä ei vielä siinä kunnollista ollu, pressulla peitetty, niin koirat olivat sitte hoksanneet reitin sisään. Aikaisemminki parivaljakko oli käväissy, mutta ilman mitää aikaansaannoksia. Toisella kertaa sitte käviki vähän huonommin. Koirat oli hoksanneet Renttu pukin yksin karsinassaan ja pukki kun on liikkuvaa sorttia, niin innostuneet jahtaamaan vähän liikaakin tuhoisin seurauksin. Metsästyskoirien vietti iski päälle ja tekivät sitte niinku vaisto sanoo...Rentun elämä loppui siihen  Samaan syssyyn koirat myös maistelivat vähän lampaita, sen verran että Agatha uuhi tarvi lääkäri käynnin. Muutoin lampaat onneksi kunnossa. Koirien omistaja oli kyllä reilu, korvasi vahingot, mutta kyllä meillä silti hirveästi Renttu suretti, ku olihan se niin pienestä pojasta meillä ollu ja varsinainen symppis. juoksenteli irti pihalla ja luuli reppana itsekkin olevansa koira... Onneksi ehdin Hiliman Rentulla astuttaa, niin toivon mukaan meillä ens kuussa on sitte pikku renttuja muistona hienosta kaverista.

Linssiluteet..

Tuossa kattelin maatilan sivuja läpi, tartteis vähän päivitystä näkyy. Vuohi osastolla ei siis tällä hetkellä enää ole kuin Meisi ja äitinsä Hilima. Nasta pukki muutti syksyllä Arkalaan. Ankka osastolla on vain Laila ankka ja kaverina sille on se sorsa lumiukko. Kanalassa on muutoin sama jengi mutta Veera jätti kuoli kesällä johonki mystisesti. Tipujakaa ei ainakaa tällä hetkellä ole odotettavissa, Tilta kana kovasti hauto satsia munia, mutta ilmeisesti tämä jättikana Klaara ne tiputteli pois ku änki samaan pesään munimaan...yhtää tipua ei siis tullu. muut ei oo innostunu vielä hautomaan. Ankka sen sijaan kovasti tekee pesää ja munii kovaa vauhtia, mutta ei oo tainnu saaha Lumiukko sorsa hedelmöitettyä niitä kovasta yrityksestä huolimatta. Mutta leikkiköön ne  nyt sitte kotista. Jättikani tytöt häiriköi niitä sen verran samassa karsinassa, että niistä nyt tuskin mitää tulee vaikka sorsta temput olis onnistunukki tekemään .

Edessä sorsa ukko joka todellisuudessa on puolet pienempi taaempana olevaa ankka rouvaa.

Kissathan meillä kans on iha erit ku mitä kotisivuilla näkyy. Molemmat kisuttajan meni kesällä niinkun taisin jo sillo kertoa. Mikä ne lie hävitti, jäi mysteeriksi. Nyt on tuo musta kissa jota läskiksi kaikki kutsuu ku se nyt on sellainen läski kehruukone. Sitte tuo Jope kisu harmaa soffakissa, jota yritetään kovasti ulkoilmaan saada totutettua, mutta melkoinen sisäkissa se on. Molemmat pojat leikattiin viime viikolla, nyt on pallit poistettu, toivonmukaan nämä nyt sitte säästyy..

Kisuttajat (Läski) Kosonen ja Jope

 

Niin marsuja meillä on yks lisää. Sylvillä on sileän ja rusetin sekoitus poikaystävä Hassel, hieno kaveri. Jos lemmenpuuhat niillä onnistu, niin poikasia olis varmaan ens kuun puolella tulossa. Samaten Nepsu käväisi Bamsen kanssa kuhertelemassa, mutta vanha rouva ei oikein innokkaalta vaikuttanu, joten ei välttis poikasia niille tulossa. Jättitytöt olis tarkoitus Nuusku kanin luona käyttää, komea ranskanluppis, mutta näyttää siltä ettei aika anna myöten. Kauheasti tahtoo kiireitä riittää.

Myöskin lampolaan odottelen karitsoita huhti toukokuulle syntyväksi. Mauno pässi edelleen eukkojaan paimentaa, on se niin kiltti ja kiva pässi että ei sitä taida raskia pakkaseen laittaakkaa.

Mauno ja tytöt.

Muutoin tässä odotellaan kevättä puuhineen saapuvaksi. Pitkä ja kova talvi pakkasineen on ollu ja raskas sellainen, mutta kyllä se tästä kevättä kohti paranee. Lunta nyt on aika runsaasti että sulanekko koskaa, mutta oikein odotan että jos tänä vuonna pääsisin kasvimaata kunnolla tekemään...

Mutta  koetampa tässä taas toisella kertaa lisää kirjoitella. Siinäpä ne tärkeimmät tällä erää, nyt lähtee hommiin taas.